Sieltä ne taas tulevat,
uhmakkuudessaan suloisina,
täyttävät tilan.
Likistän itseni lähemmäs ikkunaa vaistomaisesti
vaikka olenkin huomannut
etteivät ne enää minua välttele.
Axen lemahdus, huolimattomasti pestyt hampaat, kastuneet lenkkarit.
Siinä ne istuvat laskelmoidun rentoina,
hehkuen poikamaisuuttaan ja poikuuttaan.
Kymmenen vuotta sitten jokunen olisi ollut mielestäni komea,
yhä tänäänkin söpö,
vaikka ajatus saakin minut soimaamaan itseäni
ilman mitään syytä.
Minä haistan sen epävarmuuden
mitä aiemmin en,
sen mitä luulin rohkeudeksi ja jonkinlaiseksi ylivertaisuudeksi.
Minä ymmärrän ja annan anteeksi heistä jokaiselle,
myös niille joista kasvoi kelpo miehiä
vaikka he eivät pitäneetkään minusta
ja yritän viestiä heille vaivaantuneella hymylläni
kliseisesti kaikkea hyvää
jäädessäni pysäkillä pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiehtovan koskettava runo linja-auton tunnelmista.
Taas kerran lennokkaan realistinen runo. Tyylisi ja tapasi kirjoittaa, kuvailla asioita on todella kiehtova, jotenkin vangitseva. Hieno runo, odotan jo seuraavaa! =)
Kiehtovan koskettava runo linja-auton tunnelmista.
Taas kerran lennokkaan realistinen runo. Tyylisi ja tapasi kirjoittaa, kuvailla asioita on todella kiehtova, jotenkin vangitseva. Hieno runo, odotan jo seuraavaa! =)
Sivut