Mistä sinä tulit
ja kauanko katsoit
kun oikeat narut yllättäen
soljuivat käsissäsi?
Etkä anna minun pelätä,
tai annat kyllä mutten muista,
paitsi toisinaan,
jolloin ymmärrät jopa liikaa.
Ällöttävää, sanoo entinen minä,
ja listaa mielessään asioita ja piirteitä
joista ennen olisin tehnyt ongelman
mutta jotka nyt vain herättävät lisää kiintymystä.
Enkä minä mikään muuttunut nainen ole,
turhaan luulette ettei jalkani olisi jarrulla
ja turvatyyny tarkistettu;
suupielissäni jälkiä syödyistä sanoista
mutta monta annosta on yhä jäljellä foliokuoressa.
Joten älkää huoliko.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Taas kerran loistava, taidokas ja upea runonen sinulta. Käyttämäsi metaforat ovat ihanan monitulkintaisia ja tapasi kirjoittaa on syvällinen, mystinenkin, aiheuttaen lukijallle pohdiskelevan olon, pohtien mielesi liikkeitä kirjoittaessasi, runon minän ajatuksia ja tunteita. Taidetta tämä on, epäilyksettä! =)
omaperäistä kerrontaa
Täs lopetus on ku kunkul kruunu päässä..
Sivut