Hämärä luuli, että oli jo ilta.
Viileänmakuisena se peitteli meidät alleen.
Katukiveykset loistivat melkein kauniina.
Olisin sanonut ne asiat, mitä eilen illalla suunnittelin sanovani, ellei näin olisi ollut parempi.
Kesällä sanoit, etten saa huolehtia enkä pelätä.
Muistan miten itkin niin, että naama vääntyi helpotuksesta,
enkä edes harkinnut tottelevani.
Se ei olisi osannut edes alkaa.
Minä tiedän sen, mutta silti pelkään unohtavani,
miltä tuoksuit liikennevaloissa
sinä iltana, kun kerroit sivulauseessa muuttavasi Helsinkiin.
Miten oudosti heilautit kättäsi, kun linja-autoni tuli,
miten hartiasi näyttivät valtavan tuulilasin läpi katsottuna kapeammilta kuin koskaan aiemmin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kuinka kaunis herkkä kertomus, tunteista vuorokaudenajasta ja tunteista, pyörität hienosti kesän ja marraskuun rinnakkain, kapipauksen ja tuskankin saat sanollasi esiin, sanomatta, hieno ja ihastuttava runo
en saanut oikein selvää, oli tässä kaikuna haikeus vaiko helpotuksen kaltainen hymähdys.
käytät äärimmäisen kekseliäitä sanakääntetä ja uusia yhdistelmiä. mietin luultavasti koko loppuillan miltä mahtaisi maistua se viileänmakuinen ja miltä tuntuu ja nättää se mies, jonka hartiat lysähtävät pari astetta pienemmäksi.
tämä toi jotenkin mieleen ihania ja taianomaisia hetkiä teini-iästäni, milloin kaikki oli mahdollista maan ja taivaan väliltä.
kiitän sinua.
Sivut