katseet näyttävät olevan kuin loitsun alla
noiduttuja antimia tiskin alta
Tyhjä katse,
tietoisuutta vailla.
aamu sarastaa
se selkeydellään ja julmuudellaan sokaisee
uskoon taipuvaiseksi minut saattaa
havahtuessani todellisuuteen
uusia näköaloja
avarampia vistoja
vaan mitä niistä irti saatu on
kuin yksinäisyyden riesaksi
ja erillisyyden kiusaksi
varron sitä yhä
vatvon sinun tietämystäsi
odotan vieläkin uutta tulemista
toivon että uskoni menetin viime hetkellä
ehkä etsimällä löytäisin tästä kohtalon merkkejä
jotta turhuudeksi ei voitaisi tätä farssia nimittää
onneksesi olet saanut viisauksia isiesi
elät lailla pyhien
jahtaat ainoastaan kunniaa silmissä Herran
jätä ranskalaiset sulhot sikseen
ja noudata lakia
tutkaile sitä päivin ja öin
kerää oppeja entisaikain vihittyjen
jospa tämä on viimeinen elämäsi
Iäisyyskö on tässä,
siinäkö kaikki?
juuripa siitä syystä saat käteesi tämän lakikirjan
elä vapaana sen periaatteiden antamien raamien sisällä
vain silloin voit kokea todellista vapautta
todellista mielen sivistyneisyyttä,
sen hienosäätöisyyttä toisille maailmoille
Jahtaat intellektuaalis-esteettistä henkeä fyysisessä,
pakenet sitä astraalissa.
toisinaan iskee paradoksi
joudun taas siihen kierteeseen
joka aikoja sitten jo mieltäni kuritti
lankeaa masennuksen varjo päälleni
enää jäljellä pelkkää varjojen leikkiä
tässä synkeässä ilmapiirissä
valo on kaikonnut vuosia sitten
ja hakuvaloni kai jo täysin himmennyt
silti yhä uudelleen pyrin isieni teitä noudattamaan
vaeltajallahan on syytä olla kestävyyttä
siksi taskumattini aina täytän ginillä
sehän oli aikoinaan köyhälistön juomaa
Katajanmarjat kitkeriä,
kansa katajainen.
loitsunalaisia viisauksia,
niitähän nämä vain ovat
alkoholista maku kaikonnut
ja ranskalaiset tyylikkäitä
kenties palvon heidän jumaliaan
runoja sekä grogeja
Katajanmarjat kitkeriä,
toivottavasti eivät myrkyllisiä...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit