Korttitalo

Rakennan itseäni kuin korttitaloa,
jossa on miljoona kerrosta,
jonka korteissa on liukkaat reunat
ja jonka rakentamiseen olosuhteet ovat aina vaikeat. 

Rakennan korttitaloani uudestaan ja uudestaan,
ikinä pääsemättä huipulle, en kai koskaan saa sitä valmistumaan.
Aina kun olen saanut perustukset tehtyä,
tunnen kyyneleen poskellani... ja korttini vettyvät.

On etsittävä uudet rakennuspalikat,
on aloitettava taas alusta.

Mutta aina kun olen pääsemässä huipulle,
alkaa viima ja pimeys levittäytyä sielun ylle.
Ai taas alkaa tuulemaan...
ja kadotan korttini, kun viima vie ne mukanaan.

Tunnen olevani ikuisesti kesken.
Katselen muita hienoine korttitaloineen
ja piilotan omani, kun en sen rakentamisessa etene.

Mutta päällepäin minulla on kaikki hyvin.

Minun on vain löydettävä paremmat kortit itselleni.