hiljentyneet tänään
punarinnat
ne aamujen helmet
kun tyynenä joki
meren syliä kaipaa
ja taivaalle pysähtyy
ikävän kesäsini
vaikka haarapääskyillä
ilo leikata kirkkautta vielä
jossain peltojen yllä
parvissa kuovi-isät
laulavat lähtölaulun
tiedän
haavanlehtien kuiskuttelevan
jo minunkin lähtöäni
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| valokuitu | syysruno | 26.10.2014 | 5 | Runo |
| valokuitu | lumentirauksen koti | 27.4.2013 | 2 | Runo |
| valokuitu | Rikkinainen | 7.5.2012 | 0 | Runo |
| valokuitu | tuokiokuva | 9.10.2011 | 8 | Runo |
| valokuitu | Tuulentaimi | 21.6.2011 | 11 | Runo |
| valokuitu | Ennen | 21.10.2010 | 19 | Runo |
| valokuitu | matka | 12.10.2010 | 9 | Runo |
| valokuitu | ensimmäinen yö | 23.8.2010 | 15 | Runo |
| valokuitu | muisto | 4.7.2010 | 15 | Runo |
| valokuitu | muuttolintu | 27.6.2010 | 16 | Runo |
Kommentit
Haikean kaunista.
Erittäin kaunis.
Upea suvinen runo. Hetken me täällä viivähdämme.
pidin paljon
Todella herkän kaunista,
pidin, kiitos~~
Totella nätti kesäinen runo
pitin siitä
Haikeudessaan koskettavaa luontokuvausta ja sen kiertokulkua, johon mekin sen osana kuulumme.
upeampaa luonto kuvausta saa kyllä etsiä, luonto on tässä ihan täytenä läsnä!
niin kuin se ihmisen ikäväkin.
Haikean kaunista.
Erittäin kaunis.
Upea suvinen runo. Hetken me täällä viivähdämme.
pidin paljon
Todella herkän kaunista,
pidin, kiitos~~
Totella nätti kesäinen runo
pitin siitä
Haikeudessaan koskettavaa luontokuvausta ja sen kiertokulkua, johon mekin sen osana kuulumme.
upeampaa luonto kuvausta saa kyllä etsiä, luonto on tässä ihan täytenä läsnä!
niin kuin se ihmisen ikäväkin.