Kun laulan...

Runoilija Mystis

Mä saavun aamuyöstä
taas jälleen luokse sun
sä heräät niin kuin aina
ja otat syliin mun

Ja mä tiedän
tää ei riitä
tiedän sunkin tietävän

Sä tiedät
miten paljon
toivon sinun sietävän

Kun laulan laulujain
sä niissä olet vain
sä kieli kirkkain oot mun kitarassain

Kun runon kirjoitan
sen sulle omistan
oot ajatus kaunein ennen kuin nukahdan

Kun kitarani pakkaan
mä toivon että näät
miten paljon mulle merkitset
ja tahdon että jäät

Mä toivon
että uskot
nää sanat totta on

Ja toivon
että kanssain
jaat tän saman kohtalon

Kun laulan laulujain
sä niissä olet vain
sä kieli kirkkain oot mun kitarassain

Kun runon kirjoitan
sen sulle omistan
oot ajatus kaunein ennen kuin nukahdan

Selite: 
...johan kitara ehti pölyttyäkin :O
Kategoria: 
 

Kommentit

Mittään ei maha mutta riimittelyä on välillä kiva lukea.

Vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Hieno! Runokirjasta ja cd:tä odotellessa... ;)

Soittajan lohtu runosi on. Kiitos tästä.

Kaunista laulua..

Tämä rakkauslaulu pitäisi kuulla soittamanasi
ja laulamanasi... kaunis se on.

moihku tarinanikielinen

Herkkä, kaunis rakkauslaulu, pidän

Ihastuttava! Rytmin voi kuulla ja kitaran. Varmaan jo sävelletty ja sovituskin lienee helppoa ;)

Hyvää serenaadiainesta

Kaunista sanoitusta, melodian voin jo "kuullakin" Hyvä!!

Hyvin näppäilty soiva runo.

Ooooh... Nämä ihan kaikki pitää palata lukemaan ensi ahmimisen jälkeen ihan ajan kanssa. Taitavaa ja koskettavaa riimittelyä!

Kaunis kaunis laulu sulla tässä. Voisikohan sen saada kuulla joskus kitara säestyksen kanssa, jossakin mystillisessä konsertissa.

Pakko tuohon on uskoa noin vakuuttavaan ja toden tuntuiseen laulun sanomaan.

Tästä heti alussa tuli mieleen yksi Kirkan biisi..Pyydä vain.
Mun yksi lempi biiseistä.

Tykkään kyllä tästä runosta ihan sikana.

Kaunis ja sopivasti melankolinen.
Hittiainesta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut