Tulevasta...

jotenkin surumielinen
vaan kuitenkin tyyni summaus

Kiitos!

Nyt herahtivat kyyneleet.


Lämmöllä Valde.

Niinpä... herkkä, haikean kaunis runo.

Nauruosuudesta huolimatta tässä on jotain kirpaisevan haikeaa.

Riipaisevaa tunnelmaa kauniisti

Kaihoisanmakea runo eletystä ja tulevasta..miten samat asiat näyttävät erilaiselta ajan päästä. Mielenkiintoinen ajatus, jonka luen runosta, että muistoistakin karsiutuu ajanhampaassa osa, ikään kuin eivät kestä totuuden tulta. Todelliset muistot jalostuvat kuin kulta, mutta se mikä on ollut kuviteltua, katoaa. Lopun jatkuvuus on myös hieno, ihminen kuitenkin säilyy samanlaisena sukupolvesta toiseen..hyvässä ja pahassa.

Muistot elävät, etenkin ne hyvät muistot ;)

Ajattoman viipyilevä runotunnelmointi elämän ikuisesta kiertokulusta...

Voisin sanoa, että tämä on jotenkin myös omaa elämääni mutta eri tavalla koskettavaa - riipaisevaa ja ihon alle menevää rakkauden kiertokulkua.