on päiviä jolloin yhteysalus ei tule
(joskus ennen meni viikkojakin)
niin minulle on kerrottu
kun on jäitä ja muita
säitä
ja minä istun laiturinnokassa ja odotan
ja laituri odottaa
yhteyttä
laivaa
mitä vain
- - -
tuulihaukan nokassa on myyrä
terveiset mantereelta
minä kiitän
- - -
tuolla
vaahtopäitten takana jossain
on satumaa
minne silmä ei näe
siellä tuuli tarttuu yhä kanervanoksaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja aina jossain vähän kauempana, horisontin tuolla puolen,on satumaa, ihan kaikille.
Niin uskon.
Upea runo.
ehkä sinun on pakko
tulevaisuudessa
lausua nimeni
lausua omasi
sanoa ilman sanoja
sanoa niin että kirjaimet yhtyvät
tiukaksi solmuksi
koska minähän olen jo vyyhtinä sinussa
-
-
-
-
-
Siis voiko ikävää pyytää kauniimmin sanomaan nimensä, ehkä voi...ehkä ei, mutta
kaunis nimi sillä on. Kiitos upeasta runostasi.
Runokuvat ovat minulle tuttuja. Savonlinnan saaristossa, vaikka itse asuinkin silloin nuoruudessani aivan kantakupungissa, olivat saarissa vakituisesti asuvilla ns. rospuuttokelit syksyisin ja kevaisin rajoittamassa kulkua saarista pois tai niihin paluuta myös. Oli aina odotettava jäiden vahvistumista tai avoimia ulapoita. Nyt korona-aikana on monille ihmisille jopa koti ollut kuin saari kelirikkoaikana, josta ei ollut mahdollisuus poistua.
Myös symbolisella tasolla runot toimivat hyvin. tässä voi olla myös kysymys ihmissuhteiden kariutumisesta ja yksin jäämisestä. Taiteellisesti naitittava runosikermä (myös kuohuviinin kera)!
Sivut