Rakkauden lopusta...

Runoilija Mystis

Rakkauden loppu
yksi ohikiitävä hetki

Jotain jonka tajuaa vasta jälkeenpäin
samanlaisena ohikiitävänä hetkenä

Muistaa ne kaikki tuoksut
ja juna-aseman äänet
kaiut portaikossa

Kuinka joku nauroi

Sillä hetkellä siinä asemalaiturilla
minä katsoin jalkojeni juureen
ja ihmettelin

Miten pieniksi paloiksi sydän voikaan särkyä

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin.miten kaiken menneen hyvänolon muistot voisi elää uudelleen - muistot ovat ikuisia.

Koskettava tunnelma tässä.
Voi. Sinä kirjoitat kovin hienosti. Runossa on kaikki elementit kohdillaan, se loppu on mitä odotin, sydäntäraastava, surullinen.Pidin tekstistä.
Upeasti koottu hetken tunnelma
Hyvä tyyli, tajuat miksi :) Etäinen ote tapahtumiin antaa tekstille potkua.
Kirpaisevam säröinen, haikea runo.
 
Haikean kaunis, herkkä runo... hyvä!
Hyvin koskettavasti ja haikeasti kirjoitat, elävyyttä ja toden tuntua tuovat paikat ja äänet. Niin kaunis loppu, vaikka surullinen.
Herkkä, koskettava runo, pidin...
tässähän sitä oli
jo kylliksi luettavaa

kiitos tästä
ihanalle runoilijalle
kaunista riipaisevaa kerrontaa.
Surullista, niin totta, mutta elämää ja kaikesta selvitään :-)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut