Janosta...

Runoilija Mystis

Kujaa pitkin puhaltava tuuli
tuo tullessaan pisaroita
kaukaa mereltä

Vuori ei niitä kaipaa
mutta täällä laaksossa
rakkaani...

Täällä on monta janoista suuta
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

hymyn sait aikaan tällä
Hieno runo!
Upealla tavalla ilmaistu asia.
Moniulotteinen runo. 
 Tuntuu kuin sisäinen myrsky
 nostattaisi myötätuntoa ja
 välähdyksiä
 muistojen tavoin
 leviävään täyttymykseen,
 joita putoavien pisaroiden
 kauneus tiivistää

 voisiko jano tuoda
 kaikki herkulliset maisemat,
 vaalean ihon
 tuntemukset niin pintaan
 että tuntee
 olevansa yhdessä pisteessä
 matkansa luoksepääsemättömässä
 päätepisteessä,
 salaperäisen verhon takana
 arvoituksensa koskemattomuudessa
 
 kaikki hämärä
 muuttuu yhdeksi kuvaksi,
 kosketeltavaksi totuudeksi
 syntymisen, rakkauden ja
 kuoleman väliin
 
 arkisen tosiasian nimeksi,
 elämän janoksi 

 toinen toisillemme



Hienoja tekstejäsi on saanut lukea koko aamupäivän, upeeta... mahtavaa.


 
Sinä se osaat, luoda tunnelmat ja tuntemukset.
 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut