Syysunelma

Runoilija Mystis

Ikkunan takana syys
sumuun peittyvä maa
vaienneet äänet

Siniharmaa
taivaan väri

Vaahteranlehdillä tuli
auringon viimeterveinen
kun jo pohjoinen puhuu

Ja miten onkaan kaunis
syksyinen taivas
kirkkaudessaan

Yön tähdet

Ja miten monta toivetta
on kuiskattu
linnunradan laidalle

Nimettömiä rukouksia

Tulisi joku
joka olisi rakkain

Tavottaisi yksinäisen
hengityksensä huuru
lämpöinen kätensä

Yhdessä kulkien
jakaen tämän kaiken
kauniin

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut