20. päivä...

Runoilija Mystis

Minä odotin Sinua kotiin
jokaisen toissapäivän

Odotin eilen
tänäänkin

Ainakin aamulla...

Sen jälkeen en enää odota

Kun olen unohtanut
mikä päivä on

Huomenna

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Toiset on luotuja kulkemaan.. Joku taasen on kuin käkikellon käki, joka tulee takaperin kurkkaamaan paljonko se kello oli ja mitähän miun piti tehdä ja milloin.. Puhuttelevaa tekstiä, jopa miehelle jonka periaate kuuluu yksinkertaisuudessaan näin:

Lähtö vaikka on aikainen
ei ole varaslähtö
vaan hyvissä ajoissa tehty
kaikenlaisten sattumien huomioiva
ja tarkoituksenmukainen
ajan stabiloimiseksi
eli sen määrän pitämiseksi
"aikaa on vaikka kuin" haarukassa.

Niin tuo liittyy enempi myöhästymiseen.. mutta sitäpähän se tämä runonkin sanoma periaatteessa syvimmiltään on.. Hmm muistinkohan sanoa itse runosta mitään..

Herkkä, haikea runo, hieno

Koskettavia ovat nämä sanasi

Luen omien tuntemusteni kautta tämän suruisena. Jos on ikuisen odottajan pakkoroolissa, sydämessä alkaa näivetystauti vallata alaa.

Meni vähän myöhäseks: hammaslääkäri asuu kaukana ja kuhanpaisto otti aikansa ja varsinkin syönti ja sulattelu. <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut