Niputan auringonsäteitä talven varalle
poimin niitä ikkunalta
johon ne lensivät kuin päättömät
puuduttavaa työtä
joka ei vaadi keskittymistä
Katse harhailee pihan lehtikasoihin
keltaisen ja oranssin leikkiin
puuhunnojaavaan haravaan
vesilätäköisstä nousevaan höyryyn
mielikuviin muistikuvista
Puisto oli hiljainen ihmisistä
keskellä päivää, ruokatuntiaikaan
siinä hirvipatsaan luona
minulla oli kaulaliina ja myssy
ja sormet jäässä niin kuin aina
Silloin sain ensimmäisen auringonsäteeni
sinä poimit sen silmiisi
ojensit hansikoidulle kädelleni
ja nostit oranssin vaahteranlehden
vasten huikaisevaa taivaan väriä
Kahisevissa lehtikasoissa värileikki
lätäköistä nouseva höyry
niputan auringonsäteitä talven varalle
puuduttavaa työtä
muistikuvia mielikuvista...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässähän alkaa tykkäämään myös syksystä :) Kiitos.
Sivut