Tuulesta...

Runoilija Mystis

En kuule tuulen ääntä
vaikka näenkin ikkunastani
miten puut taipuvat sen mukaan

Siivilöiden auringon säteitä

- - -

Minä olen täällä
ja minä olen poissa

Palatakseni
yhä uudestaan

- - -

Muistot ovat kuin haalenneita valokuvia

Toinen kuvaaja
toinen aika

Niin vähän meistä jäi
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Muistot...vaikutuksen tuntee, vaikka mitään ei enää olisikaan. Voivat aiheuttaa epätietoisuutta omasta olemisesta. Mitä tapahtui, vai tapahtuiko mitään. Hyvää ja tunteikasta runoutta. 
Herkkä, haikean kaunis runo, hieno.
Viiltävän haikea tunnelma.
Tuo tyhjyys on  tuttua ja tuo suruisuus, hyvin ilmaistua tunnetta
Kannattaa jättää aina hyviä muistoja jälkeensä <3
Voin melki elää runokuvasi
paljon mahtuu
seikkailuun jota eloksi kutsutaan
Sykähdytti, kovasti
todella kaunis, herkkä kaipaava haikeansuloinen, surumielinenkin

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut