Unohtunut

Runoilija Mystis

Minä unohduin päälle
sohvannurkkaan
viltin alle

Tässä hiljaisessa talossa

En muista enää
asioitten nimiä

Ulkona ikävöi
ja maahan satoi ensikaipuu

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Haikea tunnelma, minä koen tämän kuitenkin niin, että sellainen latentti, vähän alakuloinenkin tila joskus on ihmiselle hyväksi, silloin syntyy jotain uutta. Viimeinen säe tosi hieno. Hyvä kokonaisuus, tykkään.

uih herkkää kerrontaa

Olet taas niin hienosti unohtunut, voisi olla aika jännää unohtua tollee päälle..nii..tai sit alle kyl vaa sekki mukava ois, viäl jos peito al joku toinenkki löyttys.

Herkkää kaunista ajatusta on runossa ja se kyl vaa löytysis koht, ku hiukka funteras. ;)

Tämä hieno! unisena unohtuminen hiljaisuuteen nollaa pään. Runon loppu aivan ihana :-)

Haikean kaunis.
Minäkin olin viltin alla sykkyrässä
hetken aikaa.

Tässä runossa minä kiepun
Olenko sisällä ulkona vai siellä silloin
Taas yllätit minut " tässä hiljaisessa talossa"

Ihanaa toisaalta noin unohtua.

Hieno runo, jossa Hyvä tunne.

Herkkä, kaihoisa runo...hieno

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut