Huomaan jälleen kiertäväni kehää
näissä hiljaisissa huoneissa
kaivaten elonmerkkejä
Kun kaikki ovat menneet
Ja jäljellä on vain muistoja
etäisiä kaikuja jostain
aikojen takaa
Ja jostain saapuvat haamut
Rikkomatta aamun rauhaa
istuvat pöytääni
Sen pienen hetken ikävälläni on koti
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runo, johon omien kokemuksieni kautta kovin samaistun.
Herkkä, haikea runo
Tällainen olotila on joskus tervetullut.
Nostalginen, haikea runo;)
Olen kirjoittanut ikävästä, runoillut raastavasta kivustakin. Mutta kaipauksesta en olisi taitanut rakentaa ikävälle kotia. En noita hiljaisia hetkiä jotka kietoutuvat tähän.
Moon ihan hiljaa vaan.
Arvoituksellisuus muuttuu kauniisti ikäväksi runon lopussa. Kauneimpia lopetuksia muuten, mitä olen vähään aikaan lukenut!
Kauniisti kuvasit kahoissa oloa. Taitavasti loit hyvin aidon tunnelman, johon lukijan on helppo samaista, jos on kokenut jotakin samantyyppistä tai jos muuten on hyvä eläytymään.
Sivut