En uskaltanut

Runoilija miloska

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miloska kuva
nainen
Julkaistu:
418
Liittynyt: 23.7.2007
Viimeksi paikalla: 16.9.2024 16:43

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
23.8.1971

Maailma on paljon mielenkiintoisempi kun sitä katsoo pää alaspäin.
 
rutistin
rakkautemme rikki

olisi pitänyt
kysyä neuvoa merihevosilta

ne kuulemma
osaavat rakastaa

mutta viisauksiIn
oli pitkä matka

enkä koskaan uskaltanut
sukeltaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ei voi syyttää muita kuin itseään, täytyy uskaltaa!
Osuvia mielikuvia, varsinkin viimeiset rivit
Hyvin muotoiltu kokonaisuus... kun tilanteet ja tunnetilat on päällä, silloin on usein "pitkä matka" viisauksiin, ja sitten kun kykenee ajattelemaan, tekemään rakentavia ratkaisuja, joissa antaa toisellekin tilaa, niin ettei rakkaus rutistu rikki, voi olla myöhäistä... runo ei tarkemmin kerro minkälaista rikkirutistumista kirjoittaja kokee ja/tai kuvaa, eikä se tässä olekaan olennainen... otsikon ja loppusäkeen välille piirtyvä tunnetila/kuva on hyvin piirretty, lopetuksen metafora runollinen ja usein valitettavan tosi. Vaikka alkusäe herättää ainakin minussa vähän ahdistavan rutistamisen, takertumisen ja kontrolloinnin tuntemuksen, kokonaisvaikutelma on koskettava ja herkkä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot