Irroitan

Runoilija miloska

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miloska kuva
nainen
Julkaistu:
418
Liittynyt: 23.7.2007
Viimeksi paikalla: 16.9.2024 16:43

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
23.8.1971

Maailma on paljon mielenkiintoisempi kun sitä katsoo pää alaspäin.
 
Askelista lehahtavat
valkoiset linnut aukiolle

kaatuu sammaloitunut
ruukku,
juoksee seissyt vesi

ja minä irroitan 
kätketyn kyyneleeni

seinälle
hylätystä kitarasta

siinä rapistuvassa kivitalossa,
kolmannessa kerroksessa

vanhan leskirouvan eteisessä,
iloisten taulujen vieressä

puhallan pölyt ja 
näppäilen sävelen

Anna anteeksi kaikki,
ihan kaikki

avaan parvekkeen ovet 
hengitän syvään
ja huudan

Sinua, sinua

mutta sinä
et kuule minua

Linnut ovat

jo poissa




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Liikkumattomassa maisemassa alkaa tapahtua: joku juoksee, askelten äänistä pellolla kokoontuneet lokit lehahtavat lentoon,  pitkään paikallaan seissyt ruukku äkkiä kaatuu kumoon ja sisältö virtaa maahan.  Seinälle hylätystä kitarastakin tipahtaa kyynel, kun puhdistat sen pölystä ja  näppäilet sävelet siitä. Kaiken vastakohtana ovat ne iloiset taulut leskirouvan eteisessä.  Onnellisten päivien naivistisia maalauksia ne ovat, luulen. Tässä kaikessa on jotain surumielistä luopumisen tunnetta ja rajalla oloa.  Jostain syystä minulle tulee tästä jokin tarkovskilainen tunnelma, kuin jotkut kohtaukset Peilistä.  Runon tunnelma on vaikuttaava ja vähän salaperäinenkin.
Haikeuden huippu, mestarillista kaihoisuutta rakastavalla runosiveltimellä maalattuna. Vaatii tarkkaa introspektiota kuvailla sielunsa tunnesopukoita ulkoa tarkkailevilla runokuvilla ja samalla tuntea itse sydämen täydestä. Upea kuten aina, kiittää ja kumartaa.
Tarkkojen yksityiskohtien kauttta rakentuu suuren suuri tuska.. Tykkään noista pikkutarkoista yksityiskohdista, jotka eivät kasva tarinaa suuremmiksi vaan rakentavat tarinasta suuren
Aivan upea, rakentaa pienistä kuvista jotain suurta.
Herkän haikea teksti jossa tunnetila ja sitä kuvaavat sanat ovat sopusoinnussa - sanat eivät tunnu liian runollisilta, eivät viettele juuttumaan sanakikkailuun, vaan luovat koossapysyvän tunnetilan, jota lopetuksen täydellinen runollisuuskaan ei onnistu rikkomaan vaan päinvastoin täydentää. Pidän tämän runon kokonaisuudesta - mielikuvista, tunnetilasta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot