se koputtaa
pehmein sormenpäin ovelleni,
päästän sen sisään
ihmettelen, miten sillä
on niin pehmeät ssormenpäät,
vaikka se on
miljardeja vuosia vanha
minulla on paljon kovemmat,
vaikka olen vasta
puoli vuosisataa
se vain nauraa,
niin että vesitynnyrit
ja lammikot hölskyvät
kysyn siltä, osaako avaruus puhua,
onko vaikeaa irrottaa
emopilvestä, lähteä yksin
pitkälle matkalle
kerron sille, miten sekaisin
joskus ovat tähdet sisälläni,
toisiinsa törmäilevät
vauhkoontuneet hevoset
niin on kuulemma
myös taivaan teillä,
mutta kaikella on
paikkansa, ainakin hetken,
se lohdutaa
koko päivän
se rummuttaa
viisaita tarinoitaan,
kuuntelen ja ihmettelen,
niin paljon se on nähnyt
kaiken
vaan nyt sen täytyy lähteä,
kättelee vielä pionit
ja marjapensaat mennessään
huutaa vielä mennessään,
että muistaisin,
miten pisarasta voi syntyä
maailmankaikkeus,
miten roihuksi voi kasvaa
himmeä pilkahdus
miten vastakohdat
katoaa kun rakastaa
Yritän muistaa!
huudan
sen perään
hyvää matkaa,
Sade, ystäväni
pehmein sormenpäin ovelleni,
päästän sen sisään
ihmettelen, miten sillä
on niin pehmeät ssormenpäät,
vaikka se on
miljardeja vuosia vanha
minulla on paljon kovemmat,
vaikka olen vasta
puoli vuosisataa
se vain nauraa,
niin että vesitynnyrit
ja lammikot hölskyvät
kysyn siltä, osaako avaruus puhua,
onko vaikeaa irrottaa
emopilvestä, lähteä yksin
pitkälle matkalle
kerron sille, miten sekaisin
joskus ovat tähdet sisälläni,
toisiinsa törmäilevät
vauhkoontuneet hevoset
niin on kuulemma
myös taivaan teillä,
mutta kaikella on
paikkansa, ainakin hetken,
se lohdutaa
koko päivän
se rummuttaa
viisaita tarinoitaan,
kuuntelen ja ihmettelen,
niin paljon se on nähnyt
kaiken
vaan nyt sen täytyy lähteä,
kättelee vielä pionit
ja marjapensaat mennessään
huutaa vielä mennessään,
että muistaisin,
miten pisarasta voi syntyä
maailmankaikkeus,
miten roihuksi voi kasvaa
himmeä pilkahdus
miten vastakohdat
katoaa kun rakastaa
Yritän muistaa!
huudan
sen perään
hyvää matkaa,
Sade, ystäväni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut