sanat rakkaudelta saatavat
sisimmästä hoivaa antaa
mut kivinä alleen kaatavat
ne joita itse ei tahdo kantaa
miten auttaisi toista vaivaista
joka aistejaan arkana käyttää
kuin kuullen viestejä taivaista
sun ohitses katsovan näyttää
lie elämässä liiaksi ivattu
paljon puhella enää ei tohdi
on tekosiaan tentattu tivattu
vaan ei samoin lääkkein rohdi
taakkaansa näin työstää koittaa
sitä enempää läikyttämättä
tahtoo itsensä yrittää voittaa
ollen muita siin' säikyttämättä
eläessään sellaista vaihetta
hiljaa oppinut on kulkemaan
muille tahtoisi antaa aihetta
syömen valheilta sulkemaan
maailman markkinoilla taitoa
niin kaupataan monin tavoin
toden tunnetta ilmaista aitoa
saa ollessaan itselleen avoin
rahan mahtia vain palvoessa
saattaa omatunto pian turtua
kunnes tuhatta yötä valvoessa
voi mielen kannake murtua
kunhan löytää itsestään hyvää
sitä haluaa arvostain vaalia
tarkoin seurataan menestyvää
maan aarteita saadessa haalia
elon kirjoja lahjana lukien
voimme luoda kodiksi maamme
avuin aatoksin toistamme tukien
lapsillemmekin toivoa jaamme
mitä kukin on jälkeensä jättänyt
siitä palkitaan aikanaan varmaan
kun pahan on itsestä selättänyt
värikkääksi saa arjenkin harmaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jopas löytyi runo! Todentotta, kerrankin jäin sanattomaksi! Tässä pitää itseään tutkistella.
Markkinapallo vahvasti pomppii runossasi säkeestä toiseen kertoen viisaita. Vaan voisiko ihan hiljalleen olla ihan ittekseen.
Sivut