Villisikakin voi varmaan
juoksuansa parantaa
metsänlaidassa kun armaan
emakkonsa nähdä saa.
Puskat ryskyin kipaisee
pian poikki riistapolun
kuuma kuula sipaisee
melkein katkoin hermosolun.
Vaan saparopa vipattain
metsänlaitaan entää,
miettii; mitä kumman kärpäsiä
mun perässäni lentää.
Ei nähdä ehdi armahasta
edes vilausta pientä
reilun viikon päästä vasta
syödään sikaa sekä sientä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
...ja Trubadurix on sidottuna puussa. Olipa kiihkeä, jännittävä ja surullinen, mutta myös maukas tarina.
Hauskasti kirjoitit villisian sorkkien vinhasta vauhdista emakkonsa nähdessään. Surullinen on loppu villisika paralla.
Ikäänkuin olisit ollut seikkailuissa villisikojen kanssa. Meillä päin sellaisiin pääsee tahtomattaankin, kun tosivillit pyrkivät aitaukseen tai aidatut villien pariin. Tanner tutisee ja aitaa rakoilee. Erottelepa siitä kuka on kukakin. Maukasta ja mureaa!
melkoista sanataidetta, hauska hieno runo!
Kauhean kamalaa metsästysintoa osoitetaan tässä. Surku tuli possua, jonka loppu oli kaamea, vaan olipa sanaista arkkusi!
Kanalintujen kaatoaika jo päättyi. Saako vapaita possuja vielä rokottaa haulikolla pakaroille???
Tää on surullinen, niin surullinen.
Sivut