Menneisyys
tuhoaa
tämän päivän
Tuhoaa
jos annan
sille aseet
Aseet
jotka ovat vielä
minulla
Aseet
lukkojeni takana
Minä
avoimena
Sinulle
Kämmeneeni
puristetut
avaimet
Avaimet joita
en edes itselläni
pitää haluaisi
Rehellisesti sanottuna
annan sinulle avaimeni
Olen mennyttä
halutessasi
Pyydän
valitse tulevaisuus
Selite:
Kiitos V.Poutapilvi avustasi tämän kanssa, sait ajatukseni järjestykseen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ilman menneisyyttä emme olisi sitä, miksi olemme kasvaneet. Mutta nyt on nyt ja eletään tulevaisuudelle, kuten runossasi sanot. Luottavaisin mielin yhdessä eteenpäin, näin luen runoasi, hieno!
Pidin runosta ja sen rivityksestä aina viimeiseen tavuun asti! Upea!
Menneisyys jättää aina jälkensä ja meillä on valta käsitellä niitä. Haluammeko muistaa vain huonot tilanteet? Tämä taistelu on tuttu minulle.
ah, sait minut sanattomaksi. uskomattoman kaunista tekstiä.(:
Menneisyys jättää aina jälkensä. Itsellä on kuitenkin valta käsitellä niitä menneisyyden avaimia:-)
Niin, rakkaus vaatii heittäytymistä. Luottamus on siinä avainsana ja sen läsnäolo saa kaiken tuntumaan turvalliselta. Puhutteleva runo!
Sivut