Katselen
kerrostalojen
ikkunoista
kajastuvia valoja
Nojaan katulamppuun
jonka valossa
olen hetken
Näkyvissä
Lähden seuraamaan
kirkkainta tähteä
pimeyden
turvin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Katselen
kerrostalojen
ikkunoista
kajastuvia valoja
Nojaan katulamppuun
jonka valossa
olen hetken
Näkyvissä
Lähden seuraamaan
kirkkainta tähteä
pimeyden
turvin
Kommentit
Tää on tosi hyvä! Heti pyörähti silmissä "filmi" lukiessa. Kun runo on kuin kuva tai filmi, se on todella hieno ja onnistunut :-)
Hieno runo, samaistun tuohon kontrastiin - kuolleet valot paljastavat kyllä osan minusta, mutta eivät näytä tietä niin kuin tähdet, jotka sallivat suunnistaa näkymättömänä...
upea, olet kuvannut tunteesi hyvin.
Näkyvissä on todella niin näkyvissä, joskus sielu alastomana, että pelkää toisten näkevän sinne, mihin ei itsekään uskaltaisi katsoa..vahvaa ja viimeinen säe toivorikasta,
pimeyttä vasten tähti loistaa kirkkaimmin!Kiitos myös!:))
Tosi hieno!
Upea runo ^^
Tunnelma katulampun valossa odottavan kihelmöivä. Jotakin on tulossa, vaistoat. Ja lähdet, kun olet valmis. Kiitos ystävä.
Tähtiä on hyvä seurata, niillä on tapana johdattaa oikeaan suuntaan. Hieman tässä matalapainetta mutta tähden seuraaminen kääntää runon positiiviseksi.
Hyvin on poimittavissa runosta uskallusta olla - ja kuitenkin kajastuksien lomassakin yksinäisyys on mukana.
Tässä runossasi on valovoimaa
voimakasta tunnetta runossasi, yksinäisyyttä, mutta ei silti surua. kauniisti kirjoitettu.(:
Wau! Hienosti runoiltu! Todella vahva tunnelman luonti! Runoiluasi parhaimmillaan!
Tämä runo valottaa munia asioita ihmisen vaellukseen.
Upea tämä runosi, jännä punakynällä tehty kommenttisi. Sillä mulle tämä aukeaa hyvin voimallisena tekstinä. Joskus tuo "ulkopuolisuuden" tunne voi olla halua kuunnella itseään...? Pitääkin hetkeksi irrottautua kaikesta mitä ympärillä on. Runosi on kuin still-kuva...pysähtynyt tunnelma, josta syntyy suurta. Ja matka jatkuu... :)) Pidän tästä hyvin paljon.
Upea, pienieleinen runo kaikessa mystisyydessään. Tätä ei tarvitse eikä voi selitellä!
voimakkaan kuulumattomuuden tunteen välität tässä runossasi, sivustaseuraajan rooliin olet itsesi asettanut.
Mutta lohtua antaa toki valitsemasi polku, jolla on mahdollisuuksia johdattaa pimeän kulkijaa kohti uutta aamua.
Sivut