Istun tässä
päivät pitkät
ja katson
ihmisiä jotka
ovat unohtaneet
kuinka olla ihminen.
päivät pitkät
ja katson
ihmisiä jotka
ovat unohtaneet
kuinka olla ihminen.
Selite:
vanhuudesta, surusta jota koen kun katselen heitä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Okei, ilmaisin ajatukseni runossani mahdollisimman huonosti.. Katson saisinko sitä muokkattua jotenkin.. Ehkä runollani tarkoitan sitä, että koen suurta surua siitä kun katson ihmistä joka ei enää tässä maaimassa koe iloa, ei surua, ei kauneutta, ei rumuutta, kun ei muista kuinka liikutaan. Kun katse on täynnä tyhjyyttä. Kun muut päättävät kaiken. Jopa täysin vieraat ihmiset, jotka eivät voi ymmärtää. Ymmärrän/tiedän, että heillä on oma maailmansa, mutta en voi kokea sitä. Haluaisin! Kuvailin ajatusta ja pelkoa joka valtaa minut. He OVAT ihmisiä, en todellakaan tarkoita sitä. Apua kuinka vaikeaa kuvailla ajatusta..
Vaatii taitoa ja sydäntä istua siinä missä istut, onneksi olet siinä ja osoitat yhden tavan välittää ja olla ihminen.
Ehkä sisään voi päästä hiljaisella koputuksella.
pidin
Jokainen lukee toisen runo omilta juuriltaan, ja omista kokemuksistaan. Minulle tämä runo toi voimakkaan surumielisen tunteen maailman tilasta, upea runo siis kun liikautti sisintä.
Siinä on runossa elämän portaat ja portaat varmasti myös mahdollisuuteen että, ylöspäin pääseminen merkitsee myös enemmän ihmisyyttä ja tasa-arvoa. Ja myös suuri kysymys on onko keisarilla vaatteet Miten olla ihminen joka rakastamaan kykenee muuhun kuin itsekään ihailemaa ja sitä tehdessään unohtaa niin paljon tärkeitä, asioita onko hän puettu.
Hyvin asetat keskiön
oikean asian.
Sivut