joita elämäksi kutsutaan
maalataan kirjavilla sävyillä
kuin eksoottisten lintujen siivistä
silloin raikuvat laulut iloisesti
mutta niin harvoin
kuin silmillä olisi lupa loistaa,
astuu pelko esiin
minkä on joskus menettänyt
menettää vielä uudestaan
ei vain toisen vaan
myös kolmannen kerran ellei useammin
minulla on surusilmäni ja ilopilkkuni
elämän tuulet ihollani
jokainen muisto
ja jokainen väärin luettu kartta
yhtä lailla lämmin kesäsade päälaella
valojuova jota kutsun elämän viivaksi
eikä se kuitenkaan
ole mikään suora kaupukialueen moottoritien pätkä
vaan yhä enemmän kylätie
mutkineen ja mäkineen
josta ei ole kiviä siivottu
vaan soratie avojalkojen alla.
15.7.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
rehellistä ja samalla koskettavaa
ja uskon, aika moneen osuvaa
Sivut