Aattelimpa itte

hyvästelin eiliset, elin päivät pääskytyksin,

ootin kuuta nousevaksi, uutta lunta tulevaksi,

uutta paistosta leivottavaksi,  ystävää tulevaksi,

pyykkiä pestäväksi, vaan en tyhjää elämätä, 

kun en ma juurtununna, elin sitten välitilassa, 

talvet, elin parvekkeella, pehkussa makasin, 

kesät maalla myötämöisin, 

mut en mä osannunna, rakkautta mie raukka pelkäsin, 

hellyytäki halusin, kun en vaan toennunna, 

suukko silloin, halaus tällön, kultaselle

avasimpa joskus töllön, 

kun ma juutuin rutiiniinkin siinä sitte räpiköisin,

ankkalammessa kamalassa, kaakatuksessa kuvottavassa.

en ma oottant elämältä työttömyyttä, 

opisekelin kyllä kaikenalaista, omax ilox,

en ma oottant elämää lapsetonta, en 

mut nyt kun tyydyn tähän, 

lyhyesti virren kauniin, kun ma näin vain silmäs palon, 

elämääni takas sain syyn elämää jatkaa, 

vaikka sitten vähän matkaa.