oinaankuu loimottaa taivaalla täytenä ja levottomana,
-siunaan niiden askeleita jotka kulkevat pimeässä polun syrjässä
että he turvallisesti voisivat matkata määränpäähänsä,
kuka minnekin
tuuli jatkaa raskaana ja huokaavana ujellustaan, kuin kertoen jäisestä
marraskuusta,
sitä ennen on luonto-äiti pukenut puunsa éri mausteen sävysissä
poltettua oranssia, kullattua vaahteraa, ja villiviinin punaista.
-ja me ihmislapset keräämme voimamme viimeisistä auringonkultaamista
päivistä ennenkuin vaivumme kaamoksen turvalliseen kehtoon?
***** **** *** ** *
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut