Katselen ulkopuolisena sivusta nauruja
vain tienviitoissa pelkkiä vikutuksia
Iltapäivän sade peitti kokonaan surun
enkä jaksanut jäädä suojaan katoksen alle
Vihreä penkki kasteli housuni takaa
eikä ne kuivuneet ennen kotiin lähtöä
Punaiset kengätkin olivat jaloissa ilman tuntoa
kukaan ei ollut kertomassa minulle välittämisestä
Siinä harmaalla parkkipaikalla sumun seassa
jossa nieleskelin palasia kurkustani
Helmiä kivien joukossa pisaroiden jälkeen
joita en ole saanut poimia sydämeni kyllyydestä
Mutta sen minä tiedän aina
että sinä kaunistat jokaista aamuani
Kertoaksesi kuinka paljon uskot
siihen että käteni puristavat tiukasti kiinni sinun kaulaasi
Selite:
Koulussa ei ole yhtäkään kaveria mutta minulla on yksi todellinen ystävä joka on koulun ulkopuolella.
Kiitos Elviira <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunis. Kaikki runosi rakentavat hienosti rikkumatonta tunnelmaa.
*itkee* se oli kaunista.
Kaunis ja haikeansurullinen ja kuitenkin valoisa. Koskettavasti kirjoitat ulkopuolisena olemisesta ja ystävyyden lahjasta.
Todelliset ystävät ovat kaunis ja upea asia elämässä :)
Ihana kerrontaa, otsikko veti heti puoleensa. Pidin, tykkäsin ja rakastin tätä runoa. En saa oikein koottua mitään kunnon perustelua, sillä se vain nyt kolahti:)
Hyvin koskettava ja liikuttava niin kaunis tunteellinen runo *~
Ihania ja helliä sanoja <:)
Vaikka koulussa sinulla ei ole yhtään kaveria, niin yksi hyvä ystävä on sitäkin kalliimpi ja arvokkaanpi. Muista se aina elämässä.
Hieno >3
Tämä on kaunis ♥
Kaunis, niin tunteiden täyteinen <3!!!!!
Sivut