Ikävän täyttövärinä
on paletuvan sininen
Aikojen aidasta
päästy yli
Veriset polvet
huokaisee vähin äänin
Enää en ole
syytösten varjossa
Naurankin vähäsen
ja sydän näkee pidemälle kuin ennen
Tyhjät kasvot
eivät jumittaudu unien seittiin
Olen ääriviivallinen
nainen eksymisiäkään ei tule tosta vaan
Maailmani kukoistaa
kun tiedän sylejä missä olen totta
ja aurinko paistaa kyyneliin ihan suoraan
Puhki piti kävellä
että ymmärsin sen viimein
Tahdolla selvisin
vaikka en kääntänyt jokaista kivilaattaa
vahvan tuolle puolen
Sama pitely
en olekkaan rikkinäinen
unelmien reuna
En mennyt
liikenteessä läpi punaisiakaan
seison tässä ja elämänpyörät liikkuu yhä
Selite:
Rankka syksy ja sen koetut hetket.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavaa kerrontaa elämän kolhuista selviämisestä, vahvempana.
herkän koskettava vahvuus löytyy varmasti tästä lävitse. hienoa sanataitelua.
Ihana, kaunis, elämänmakuinen runo. Hieno!
Koskettava teksti, kasvukipuja löydän tästä. Luen selviytymistarinaa tosielämästä. Sanataidetta.
Upea runo (:
Oikein vahvoja kuvia luot sanoillasi.
Koskettavaa kerrontaa elämän kolhuista selviämisestä, vahvempana.
herkän koskettava vahvuus löytyy varmasti tästä lävitse. hienoa sanataitelua.
Ihana, kaunis, elämänmakuinen runo. Hieno!
Koskettava teksti, kasvukipuja löydän tästä. Luen selviytymistarinaa tosielämästä. Sanataidetta.
Upea runo (:
Oikein vahvoja kuvia luot sanoillasi.
Sivut