Tahdoin nostaa käsillä taivaan katoksi
eikä siivistäni ollut sateelle suojaksi
Kilometrejä piirsin liikaa sydämelle
sillä kivissä luki hyvästit valolle
Kohta asfaltti tunsi kasvoilla peilin
verhojen valehdellessa suolaa haavoihin
Pukeuduin silti sumuun näyttämöllä
ettei kukaan näkisi pitsiliinaa tuulessa
Pisaroitakin helminä pimeässä lasissa
kunnes löysin sieluni tuhkana käsissä
Joka etsii vieläkin hiljaa pilvipettiä
koska seinät jättivät totuuden kuiskaamatta
Auringolle polkua rikkinäisillä kengillä
rakennan huomennakin aaltojen luona ikävänä
Perhosetkaan eivät osaa lentää ikkunalle
mutta kukat kertoo peilille kauneuden kehdoksi
Selite:
~Lola ikävä tulee.<333 Vaikka tiiän et tuut taas kotiin~
Rakastan sua aina älä unohda sitä ikinä! :'(
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oi kiitos ;_;
sulla on selvästi oma tyyli, hienoa.:)
Aivan upea :)))) ja niin ihana :3
Taas jälleen kerran aivan upeaa. Pakko laittaa tämä suosikkeihin. Jaksan aina rakastua noihin kielikuviisi.
Kauniita oivalluksia.
Sivut