Joku on kynsinyt taivaanrantaa.
Sitä pitkin valuu pehmeänpunaista valoa,
kuin pieniä lupauksia siitä
että kaikki ei ole järkevää.
Ja kun minä mietin sinua nyt
vuoden jälkeen
rikotuissa vaatteissasi
muistan samat lupaukset sotkuisessa tukassa
ja tavassa jolla puhuit.
Olit puheeltasi niin pehmeä ja sinä
aina niinä päivinä
sait minut tuntemaan elämää.
Minä seison taivaani alla
ja sinä katsot omaasi.
Ja meillä ei ole muuta yhteistä
kuin happi jota hengitän
ja se mitä etsit.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
