Syyskuinen yön lempeys
kietoo minut syleilyynsä.
Kun varkain aistini ja
ajatukseni avaa.
Tunne polttava esiin pyrkii,
vaikka sitä voimallisesti vastustan.
Tuo tunne ihmisen niin alkukantainen
minut valtaansa saa, sitä ei mikään estä.
Rakastella kanssasi taivaan alla,
syksyisen ihanan pehmeässä yössä.
Tuntea sinut itseäni vasten,
myötäillä liikkeitäsi.
Tuntea nousevan huipun,
saavuttaa se yhdessä.
Olla lähekkäin ja nauttia
toisistamme uudelleen, uudelleen.
Hivelevän lämpimään
yöhön kietoudemme,
musiikkina lehtien havina.
Tuulikin rakastaa meitä.
Selite:
12.03.2005
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi