Laveeraan Sinut sieluni sopukoihin
hennoin siveltimen vedoin.
Kyyneleeni silmäkulmiin kirpoaa,
kyynel maahan putoaa, ruusu
hentoinen maahan kasvaa,
jalkani alle sen poljen.
Sieluni voimaa saa.
Kipu Sydämeni lievittyy.
Joskus olen valmis....
tai en koskaan.
Hengitän kipua vasten,
tunteeni hautaan.
Hiljaa usvaan katoan.
Vielä ei ollut aikani
rakkautta kokea.
Hengitän, sieluni
hiljaa laulaa kiitosta
kauneinta,
Hänelle joka aidosti
antoi Rakkautta kokea...
en sitä vastaan voinut ottaa.
Selite:
11.09.2004
Tämä Laveeraus runoni on ensimmäisiä runojani, kun tulin runosaitille runoilemaan, enää en muista, mikä asia sai minut runoni runoilemaan, se oli ehkä Rakkaus Elämään, sen aikaisista vaikeuksista huolimatta. Tsemiä kaikille tasapuolisesti :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi