Itseriittoinen

Tosiaankin, me muut osataan olla joskus oikeita "tomppeleita".

Hienosti leikittelet sanoilla tässä. Upea runo!

Moite voi kuitenkin kipeästi toisinaan sivaltaa.

Mielestäni ei kiitos pahasta ole, vaikka onkin sanottu, että kissa elää kiitoksella ja koira pään silityksellä.

Niin ihmisen elämässä ei voi välttyä kihelmöinniltä, pettymyksiltä, itkulta tai edes pitkästä ilosta. Se on kuitenkin varmaa, että jokainen allapäin vietetty tunti tarkoittaa kuuttakymmentä onnen minuuttia, joita ei voi enää koskaan tavoittaa. Enpäs osaa arvailla mikä on tekstisi kirvoittanut (antanut aiheen), mutta ei sen väliä, koska yleispätevään mottooni kuuluu,  jokainen tekee parhaansa. Aina kannattaa tehdä parhaansa, koska se myös vääjäämättä aina palkitsee. Ja mikään ei ole palkitsevampaa kuin tyytyväisyys omaan tekemiseen, tietää tehneensä parhaansa ja onnistuessaan, se on parasta mahdollista euforiaa. Onnellisuus on loppujen lopuksi aika simppeli asia, sisäistä motivaatiota, yritystä, pyyteettömiä tekoja ja kiitollisuutta. Siis jokainenhan tietää miten yksi pieni muru kiitosta osaa lämmittää ja tekee ihmeistä. Se, joka saa kiitosta ja osaa heijastaa sen kiitollisuuden ympäristöönsä, aiheuttaa hyvänolon kehän. Sitten tätä, jos peilaamme muihinkin positiivisten asioiden yhteyteen kuten käytöstavat, vuorovaikutus, huomioiminen ja vaikkapa kaiken huomioivaan rakkauteen niin silloin ihminen tuntee aidosti elävänsä.  Kuuluvansa johonkin, jota kannattaa työstää ja hioa ja se kaikki tulee luonnostaan positiivisuuden ja ilon selkärangasta. Tekemällä parhaansa, yrittämällä,  jättää aina jäljen kanssaihmisen sydämeen. Sellaisia jälkiä me kaikki haluamme, rakastamme toinen toisissamme.
 
Olen kohtuullisen tiiviisti seurannut palstaa muutaman vuoden ajan lähettämällä tekstejäni ja joskus satunnaisesti  vieraillut muidenkin ansiokkaissa teksteissä. Tätä samaa aihetta sivuttiin noin vuosi takaperin ja kyllä minun pitää sanoa, että olen nauttinut matkastani. Olen saanut mahdollisuuden julkaista ajatuksiani ja fiktiivisiä mielen tuotoksiani virikkeellisessä ympäristössä. Siinä vaan on jotain, mikä ajaa kirjoittamaan ja se on itselle hyvin palkitsevaa, euforiaa aiheuttavaa. Kiitos siitä. Suuri kiitos jokaisen päivän mahdollisuudesta olla jokaiselle kiitoksen arvoinen.
 

Kyllä se vaan on heino hetki kun tietää onnistuneensa paremmin kuin hyvin

Tämän ajatuksen kun muistaisi, ja itsensä arvostamisen, etenkin silloin kun muut eivät sitä tee. Ei se ole aina helppoa. Huikea on runosi :)

Juuri näin! Loistava. :)