Istun tässä yksikseni,
vaik hetken luulin et pysyt luonani.
Annoin siulle paljon rakkautta,
mut paljon jäi miulta viel antamatta.
Istun tässä yksikseni,
vaik annoin jakamattoman rakkauteni.
Annoin siulle aitoa arvostusta,
mut paljo jäi siulta viel saamatta.
Istun tässä yksikseni,
vaik annoin siulle arvostukseni.
Annoin siulle uuden tunteen,
kun herätin sisältäsi naisen.
Istun tässä yksikseni,
vaik olit palvontani kohteeni.
Annoin siulle avaimet elämääni,
koska olin varma tunteistani.
Istun tässä taas yksikseni,
vaik tein suhteen eteen kaikkeni.
Istunko tässä yksikseni,
koska pelkäsit astua elämääni?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva on runosi ja sen lauseet yksittäinkin. Ikävää on jäädä ilman vastarakkautta, arvostusta. Tunteeseen heittäytyminen vaatii paljon, monenlaista. Siihen ei kaikista ole; ehkäpä kohdallesi on tulossa Hän, joka on vertaisesi tai kasvaa siihen.
Tämä on hyvä runo.
Lähelle tuleva, kun käytit noita siuta ja miuta!
Viimeinen lauseesi varmaan pätee. Antoiko hän ollenkaan sulle niin paljon kuin sinä hänelle..? Arvostusta, aikaa, tunteita..?
Kaikkensa antaneen yksinäinen istunto hiljensi. Palvonta voi olla vaarallista... :)
ajatuksia herättelevä... Ja se, miten erilaisia kommentteja tää on saanut... Miten erilailla ihmiset kokevat tämän runon....
Hieno, kertakaikkiaan!!!
Sivut