pärinäpojat

Eskarilaisen työpäivä taas pulkassa
ja täys on riemun kassa.
Melkoinen on välke silmien
ja runsaus suusta tulevien filmien.
Pyörät liitävät
ja pojat kotia kohti kiitävät.

Äkkiä ukkospilvet mieles
ja toinen sointi kieles..
Kuuluu ärhäkkää pärinää
ja pienemmän pojan ärinää:
”Mopopojat taas pärisyttää.
Se kyllä ärsyttää!”

Matka jatkuu.. Jutellaa niitä näitä.
On kuulemma taas liikentees täitä..
Ollaan tarkkana
kuin pirkkana
– oho lipsahtaa mainokseksi, ei rahaisaksi
siis lisätää xtra. Sateenkaari voi olla tie
eldoradon kultaan ja eurolla ostelijaksi –
siis porkkana ettei noutaja korjaa..

Tulee mieleen pojan mopo inhosta juttu,
joka kuvailee mopoilijoita mopon mukaan
ja ääneen sen pojalle lausumaan:
”Kuules poju.. Mie jaan mopoilijat
kahteen eri alalajiin..
– Juu oot samaa mieltä..
nimenomaan ALA! —
mopojensa mukaan
On halvatun papat
ja helkutin mankelit
– tosin tuo jälkimmäinen on kaunisteltu..
isomman pojan kieli on hieman roisia,
mutta onneksi poika on jo sen verran isompi,
että osaa edes hiukan sitä siistiä..
Niin oikea sana tuli aikanaan postimerkkeilystä
muka kirjoitusvirheellisenä tutuksi.. Ja muuten
Suomi-neidon Sveitsiläisen kaiman nimikin
kantaa samaa virhettä.. Sitä se ohut ylänköilma
teettää.. Ja hulluja nuo roomalaiset.. eivät osaa
edes kirjoittaa kirosanoja –

Sitten se tapahtui..
Pieni väistöliike,
jottei isompi törmäis yllättäen ajolinjaa
vaihtaneeseen pienempään..
Isomman rajaton luottamus taitoihinsa,
etupainoinen kuorma kasseineen ja reppuineen,
väärä ajoitus ja kappas kiveyksen reunalle
tarkoitettu keuliminen päätyi kiveyksen eteen..

Niin olen edelleen katon pesijän pyhän aikaisen
lausahduksen takana:
”Luontoni on enemmän
perinteisen koulukunnan kannattaja
kuin vapaatyylinen.
Niin.. on mukavampi itse päättää
milloin,
mistä
ja millä tavalla
tulee alas.
Sillä on jopa terveydellisiä vaikutuksia.”
Voi Pakana!
Siis ei ainakaan toiste mielellään
vartalot taittaen tangon yli kiveykselle..
Pikainen inventaario vammoista.
Ei risoja luita, kipua rantees,
seläs ja autss.. nivuses..
Pojan hätääntyneeseen kysymykseen:
”Kui kävi isi?”
Reipas irvistys
ja hammasten kiristys
sekä vastaus:
”Ei välitetä lommoista.
Painellaan kotiin
ennen kuin joudutaan pahempiin sotiin”
Poika hymyilee helpottuneena ja tokaisee:
”Isilt riimii ja huumorii pukkas.
Kypärän ansiosta säily ehjänä kaikki alla tukkas.”

Välipalalla tulee mieleen nuoruus
ja poikaa pärinäpojaks houkuttelen.
Ekan epäilyy ja kyräilyy..
Ei oo pärinät mielee,
mut pian ajohanskat käes
ja kypäräpäässä viritellään pärinöitä..
Pienempi poika kuus vee ja
isompi jonkun verran vanhempi..

Haluttu saundi löytyy
ja pihatie on kuuma..
Niinpä pian löydämme itsemme
matkalla naapurin pojille näyttämään
pärinäpoika meininkiä..
Yllättävää, että ihmiset
kuten poikanikin mopojen vihaaja
noin hyväksyvästi ja naureskellen
suhtautuu meihin ja pärinäämme..

Ekassa paikassa vesiperä
ja pettymys suuri..
No eipä muuta, ku päristelee
kohti uusia seikkailuja..
tosin tässä tapauksessa vain
lähimpiä kavereita… Ja BINGO!
Sielläpä sitä toinen naapurin poika
silmät pyöreinä sekä suu auki
katsoo lähestyvää pärinäkaksikkoa..
Tyylikäs pysäytys ja rento kyssäri:
”Eiks oo makee pärinä?”
Ennen ku poika ehtii mitää vastaa
paikalle tulee harmaahapsi,
joka ylistää pärinää…
Paikalla on siis periaatteessa
kolmessa polvessa pärinäpoikia..
Alkaa muistelo, jossa vieras ja vanhin
saa ensimmäisen vuoron luonnollisesti..
”Meidän nuoruudes nuo tehtiin
tuohesta ja pistettii kii puisella pyykkipojalla
ja parhaat monel jot sai mahollisimman
leveen tuohen ja isomman pärinän”
Mie jatkan toisiks vanhimpana:
”Niin ja meijän muovisist jogurttipurkeist,
pyykkipojat oli kyl vielä puuta..
Jos halus kunnon pärinää, ni sit monta vierekkäin.”
Poikani nuorimpana jatkaa:
Meil on muovii kaikki osat,
mut silti nää on ekomopot!”

Illal saunas mietin päivää hymyillen,
pelko nurkan takana lymyillen..
Lausun tutun kellottoman ajan saunalorun:
”Kuuntelen ääntäs kauniisti soivaa.
Miuta lämmöl helli, hoivaa.
Kumartaa en täl kertaa aio.
Silti pyydän kehoni terveeks taio.”
välttääkseni aamulla porun.

Sen verran nimittäin nivunen muistuttelee,
et toivoa tarvitaan,
– isäni uljan nimi muuten –
jotta kipu olisi armas
– suvusta löytyy hänkin –
eikä uskoani liikaa koiteltaisi
ja päivä ei valostuessa
pimeäksi sekä tähtitaivaaksi muuttuisi
sekä ukko kerakkeiden kera sänkyyn juuttuisi.

Ehkä Joku siitä suuttuisi…