itsenäisyys

Mite sais nuore itsenäisyydenarvon tajuu?
Ku se ei tyrkkää jatkuvast sille fiilist rajuu?

Ku missi tai laulaja maailmalle kisaamaan matkaa,
sillo suomalaisuuski tarjoo teinille hetke hekumaa.

Kyl nuor jengi sillo tunnustaa värii sinivalkosta,
ku leijonat taistelee kaulalos kultasest mitalista.

Mut linnunlaulus koivikos ei oo tarpeeks jytkettä.
Basson pauke antaa vast lantioo keinuttavaa sykettä.

Kyl aamu-utu aika siistin näyn järvel tarjoo,
mut savukone kaiken käheemmi alleen verhoo.

Miks skidi yrittäs nauttii kukkakedon tuoksusta?
Ku kama kerta linttuul räjäyttää tylsyyden tajunnasta.

Tosi turhaa nuorii arvostukse puutteest syyttää,
ku me ’viisaatki’ huonoo mallii vaa näytetää.

Maajussi ainakin esihistoriallisen hokeman tietää.
Kylvämääsä hää sadonkorjuun aikaa niittää.

Tuski nuoret enää kunnol muistaa sitä aikaa,
ku hynänä käytettii viel Suomen markkaa.

Oma ’nappula’ on isokenkästen tarpeesee uhrattu.
On itsenäisyydenarvo oman edun ees unohettu.

Ois jokaisen aika sodis taistelleille kiitollisuus osottaa,
sil veteraanie ansiost vapaata Suomee asutetaa.