Kynttilät alttaril paloi.
Ne taitajan käet valoi.
Katse siirtyi eteenpäin.
Kauniit kukkaset siin vieres näin.
Vaik värikkäin joulutähet alttaril loisti,
tummana liekki ne seinäl toisti.
Katooko nii'en kauneus värien myötä
vai onko sen näkemises vaa enemmä työtä?
Ku penkille lisää väkee pakkaa,
outo pohintani siihe lakkaa.
Viereen istahtaa vanha arvokas herra.
Hää on hopeisest aukassu ääntä useemmi ku kerra.
Tosin ei se miuta ainakaa haittaa
ja en ala hänen päätää pölkylle laittaa.
Sit vihoin kanttori aloittaa
ja pian kirkonväkikin sävelet tavoittaa.
Lyhyt on miunki syämmee tie,
koska koht laulan myös mie.
Enne ku viimene laulu koittaa
mieleni hyvä olo ja rauha voittaa.
Pois lähties yhä kynttilät alttaril paloi.
Ne ja taitajan käet joulumielen miuhun valoi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tulvahtipa mieleen muisto taannoisilta ajoilta, kun valoimme kynttilöitä itse. Se puuha toi joulun tullessaan... Runossasikin henkii oikea joulurauha.
Ny sää vasta holjan runos pistit
mun luettavaksi ;) Joulumieli alko heti ja
siittä sulle halit ja kiitti ;D
Tunnelmat hyvin kuvattu...juhlallinen...murre antaa tutut paikkakuntalaiset kirkonpenkkiin.
Mukava runo...vaikken joulukirkossa ole koskaan ollutkaan.
Juuri tämmöinen on tunnelma joulukirkossa. Kliseisesti sanottuna "arjen kohina vaimenee". Mutta niin se vaan tekee.
Minulle huonojalkaiselle alkaa nykyisin jo kirkon kynnys liian korkea olla.
Parhainta on tiirailla tähtösiä kotikartanolla.
kuljin ja olin kanssas sun kirkonpenkillä
niin valoisasti runosi kertoi
Kaunis runo !
Plussapisteet murttest =)
Luin hitaasi,
sillä murre ei käy minulle :)
Puhun murteella, mutta en koskaan kirjoita taikka lue murretta sillä se on työlästä.
Mutta tämän luin!
Ja sain ihanan Joulutunnelman, kiitos.
Sanottakoon, että murteita on moneksi,
ja tää ei ollut kovin vaikeaa mulle.
Aitoa joulumieltä,kaunis,pidän.
Kaunista, herkkää kerrontaa, joulumieli lukijlle välittyy kuin mukana ois ollut.
Mukava se on
Sivut