korvaavaa

Nyt juhlitaan
Lauletaan,
soitetaan
ja tanssitaan!!

Kaikille tuttua
asioiden mentyä putkeen.
– niin ei siis viemäri –
Eikö niin?

Mutta kuinkas alkaa
suuta, soitinta tai jalkaa
koreasti panna,
jos ei taidot kanna?

Kun vaan ei ole
hajua ja tajua
kuuloa ja tuntoa,
eikä jalka rytmis pole.

Jo koulus ala-asteel
sävel, tempo ja nuotti
miulle suuria vaikeuksia tuotti.
Kohtalaisesti osasin joukos suuta aukoo,
vaik aina en osannu ajottaa taukoo.

Laulukokeen päivä koitti.
Opettaja pianolla soitti.
Niin soitti ja aloittamattomuuttani pian moitti..
Hetken miuta tarkoituksesta valoitti
ja taas säestyksen aloitti..
Mie musiikin mukaan koitin ponnistaa,
mut merkki ei kohille osunu
liekkö hidastellu vai hosunu..
Se ei miulle koskaan valjennu.
Kuulemma hyvä ettei open sävelkorva haljennu..
Ope tarjos vitosta tokariin,
jos lopetan heti.
Tarjous uppos viikariin
ja sanoin: ”Kiinni veti.”

Teininä kaverit bändin perusti
ja miulle kävi taas karusti..
En mitään soitinta saanu tottelee
siis pesti roudariks kamoi nostelee,
vaik joku irvileuka orkesteria ehotteli.
”Ei siel yhtä väärin soittajaa huomata”, hekotteli.
Hetken mietin orkesterin ja bändin jäsenmäärää
ja sit bändäreitä joita ympärillä häärää.
Suorin joitakin päässälaskuja
ja tietysti korostaen mahkuja.
Päätöstä ei ollu hankala miettii.
Kuuntelin vaan teinipojan viettii…

Lähes aikamieheks vartuin
ja tanssiopettajaan tartuin.
Mentiin.. tai siis ois pitäny mennä
humpat, polkat tangot ja valssit,
mut ope tivas: ”Miks jaloillani marssit?”
Vastasin: ”Minkäs teet, ku jalat ei lennä.”
Ope siihen: ”Kuulehan ystävä rakas.
Jos lopetat, saat rahat takas."

Kerran diskossa päätin vielä koittaa,
kun DJ alkoi tuttua hidasta soittaa.
Naista kaunista hain
ja myöntävän vastauksen sain.
Muistelin ohjeita: ”Ote tulee olla vahva,
mut nainen ei ole kuitenkaan ovenkahva!
Sanojen ja käsien paikan valitsin huolella.
Molemmat pidin vyötärön yläpuolella.
Viel ku jalkoja nostelematta
lattiaa pitkin vedin,
niin kenenkään varpaille astelematta
sijasin tilaisuudelle pedin.

Sitten vielä tarinan lopetus,
jossa kerrotaan sen opetus.
Kun ei osaa tai osaa vaan vähä,
ei pidä pyyhettä kehään heittää
tai tuhkalla itteään peittää
vaan yrittää kykynsä luovasti nähä
ja maalaisjärkeäkin voi käyttää
silloin lopputulos hyvältä näyttää!