rakkaudesta vanhaan tyyliin

vaikea on luopua itsestään
mahtivoimankaan edessä
antaa myöden tunteille
voimakkaille kaikennieleville

nähdä tähdet päivätaivaalla
tuntea lämpö talvipakkasella
kertyä kissan lailla keräksi
tuntea itsensä höyhenenkevyeksi

saksofonin sointi johdattaa 
taivaan esikartanoihin
sielu paljaana aistit avoinna
kohdata toinen ihminen

haaste suuri on egolle
missä myonnyn periksiannan
luovunko mistään mikä tuttua on
vai rohkenenko astahtaa

elämänkeinuun heiluvaan
jossa jumalolennot loitsivat tulta
ja säkenet vuodattavat hengen kultaa
tunnet olevasi ainutlaatuinen

kun uudesti synnyt vuoksi rakkauden
keinu heilauttaa korkealle
nähdä saat taivaan ja uhkean maan
pidät kädestä kiinni kumppanin

koko maailma teidän on
yhteinen tunnelma peloton
tahti keinun on tasatahtinen

kunnes myrskytuuli puhaltaa
keinu maahan tipahtaa
on arki läsnä vahvasti
silloin mitataan rakkauden mahti

käsi kädessä, linkatenkin 
katsotaan tulevaan rohkeasti
avataan ovia, suljetaan niitä
ilman yksinolemisen tuskaa ja vaivaa

eikä ego enää huokaa luopumisista
vaan jatkaa terveemmin
sulaten rakkaudesta
joka päivä ja joka yö

aina uudelleen ja uudelleen