malttia

keskikesän päivän
levollinen, viipyvä hauraus
yllä vaitonaisina purjehtivat valkopilvet
taivaan syvimmällä kaarroksella

heinäsirkkojen siritys rytmittää
ruohonkorten taittumista
kun kissa niillä askeltaa, laiskasti

katsooko sinikello syksyä kohti jo
ei - se helkkyy täydesti päivän kultaa

tämän päivän
tämän ainutkertaisen 
joka ei palaa

ja niin hän tarttuu itseään hengen niskavilloista kiinni
heilauttaa huomattavasti vartaloaan kaareksi
muistuttaen antamaan itselleen armon ja oikeuden
juuri tästä hetkestä nauttimiseen ja - olla vaan

hengittää

ja - olla onnellinen