ystävälle, viesti jostain

niin rakas ystäväni

loppuviimeeksi
ei kukaan kysy oppiarvoasi

ei kukaan kysy tilisi saldoa
reaaliomaisuutesi määrää

vaan sinulta kysytään
'oletko kasvanut ihmisenä 
määrämittaasi, oletko oppinut
vastoinkäymisistä ja
huonoissakin olosuhteissa
selvinnyt oivaltaen kaiken
hengen kasvualustaksi?'
Oletko myötätuulissa muistanut
ysäviä joilla sama tuuli lyö vastaan -
oletko ottanut lähimmäistä kädestä,
oletko antanut hänen raskaan päänsä
painua rintaasi vastaan.
Oletko lohduttanut surun murtamaa,
oletko antanut nälkäiselle leipää?

Oletko vain ruokkinut egosi
ammottavaa kitaa itsekehuin
suhtautunut elämään kuin kilpailuun
joka ei koskaan pääty -
kateuden siemen istuu kuin
takiainen villasukassa jos lähdet materian
hankinnassa kisaamaan

samalla unohdat sielusi ruokinnan
suljet silmät kaikeltä kauniilta

kun yksisilmäisenä hakkaat rintaasi
ylivoipaisena

kuin orangi, omalla reviirillään

Tiedän ystäväni, kukaan ei tiedä miten pitäisi elää
miten juoksu suorittaa, täysillä, väliin hidastellen
vai miten
varmaa on se että mitä enempi taskuissa on tavaraa
sen rankempi on juoksu ja saattaa olla niin että
päämäärän häämöttäessä joudut ne tyhjentämään

                     jaksaaksesi perille