SUUSMURSKUSSA

onpa tuiskunnut tuullut 
hervottomasti ovat honkien rungot 
mahtituulessa liikkuneet

juurillaan pysyneet
        kuin he jotka eivät ikinä lähde
        he jotka eivät tunne kutsua
             jonnekin avarampaan
             helpommin hengitettävään
             sfääriin joka ei näy mutta tuntuu
                 jossa kaverin käsi on liki
                 ystävän ymmärrys läsnä
             sosiaalisen kanssakäymisen eldorado
siellä missä ukonhatut kukkivat
ja ruiskaunokki herää uudelleen
kuin muistuttamaan siitä
että kissankäpälilläkin on merkityksensä
--
toisaalta ei voi kaivata sitä, mistä ei mitään tiedä - voi vain kuvitella roudattoman maan, henkevyyden, ymmärryksen, luovuuden ilmentymät, perhoset, niiden siiveniskut, herkät liikekuviot - ja niin: ole kuin perhonen elä kuin muurahainen, tunne kuin on tarkoitus, älä vihaa, hukkaa aikaasi ja energiaasi, salli itsellesi rakastuminen aina kun voit, rakasta ja vahvistu - hengessä kuitenkin on kaiken tarkoitus, materia luo vain tyhjyydelle liukkaan pinnan 
--
tuuli tyyntyi, myrsky laantui
hongat ovat löytäneet normitanansa
vain oksistoissa vielä
vaimea huokaus