jonkinsortin allegoria

lentelevät kirjavankeltaiset
läikikkääänpunaiset, okrat
ja magentat lehdet
eri muodoissaan
iloittelevat pitkäksi kehittyneellä
nurmella vapaudessaan

elämästä erkaantuessaan

tuulessa, aivan jumalaton
tanssin meininki 

ilmassa tuoksu 
hivenen multaa
hieman yliaikaisuutta
mutta vielä, outo raikkaus
ja kirkas sointi
kun lehdet toisiaan koskettavat
pakkasen puremina, käpristyneinä

ja lopulta, lopussa, vaipuvat uneen
valkoisen peitteen alle
hiljaisina, kohtaloonsa tyytyneinä
tulevassa ajassa, mullaksi muuntuneina