Repiä irti pää, mielellään kantaa
raskasta taipuisaa rantamaisemaa
Jäi ajoittain katselemaan
Sinne kaduille Kallion,
sen ihmisraunion
saatoin unohtaa
Maailma muuttuu, toivo elää
sairaan kaunista,
vesittyvää mielen hartautta
Sydän pyrkii ulos
ehkä taivasalle
Laskenko sieluni taivaan alle,
sieltä näkisi kaikkialle
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Perusvire raskas, ikään kuin haluaisi huijata itseään johonkin helpompaan ja kevyempään "maailma muuttuu, toivo elää / sairaan kaunista". Soljuu mukavasti, ja loppu jättää tilaa toivolle.
En tiiä, tykkäsin.
Hieno tämäkin.
hienoa kerrontaa
pidin todella paljon
Sivut