Kantaa askel taakkaa talven,
tehden matkasta raskaan,
jättäen arven näkyvän,
tuskan sieluun pysyvän,
Peittää kasvot väri tumma,
hiipii mieleen ajatus, melko kumma
hiipuu hymy postipäiltä
askelma vielä, putoat jäältä
eikä kukaan löydä sinua täältä
Alta jään, vain sisimpäsi nään,
en tunne ikävää
se saa hämmästymään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Päivä on jo kukonaskelen pidempi... pidin synkeänsävyisestä runostasi.
epätoivoisen synkkä ja kuitenkin ulkopuolisen tarkkaileva...
Sivut