Tunsin joskus ihmisen,
viattoman, kilteimmän,
hän tiesi salaisuudet herkimmät.
Oli ystävyyden juuret syvällä,
vieläpä kovin tiukassa.
Kasvoi hän irti juurista,
ja kasvatti vuosien kuluessa omansa.
Mutta, vieläkin jossain syvällä,
juuret kohtaavat toisensa
Selite:
kirjoitin tämän kadottamalleni ystävyydelle, jota kaipaan, mutta uskon meidän vielä joskus tapaavan:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis vertauskuva
Vanhoja ystäviä ei saa unohtaa. Hieno runo :)