Kun lähdin kotiin oli vielä valoisaa.
Huomasin hämärän.
Pian tuli pimeys.
Lähtiessäni taivas oli vaaleanpunainen, kaunis.
Härämän laskeutuessa se tummeni.
Pimeyden koittaessa syttyi tähti.
Kotitiellä ajaessani huomasin;
Siron kuunsirpin,
vieressään taivaan kirkkaimman tähden.
Silloin ajattelin, miten pienestä voi tulla onnelliseksi.
Selite:
Elämä menee omia aikojaan.
Mutta välillä on hyvä pysähtyä,
miettiä mitä oikeasti tuntee,
mistä välittää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
samalta näytti meilläkin päin ihania nää luonnontaiteet