Pikkuneiti HuHuu, osa I

Saanen esitellä: Pikkuneiti HuHuu.
Hänen tarkkaa ikäänsä ei tiedetä.
Pikkuneiti HuHuu putkahti
maailman tietoisuuteen
lähikirjaston lehtihyllyn luona
eräänä sateisena syyspäivänä.

Hänen silmänsä ovat tummanharmaat
ja lyhyet hiukset ovat väriltään vaaleat.
Hän tosin toivoi kurpitsan värisiä hiuksia,
koska ne olisivat paljon
mielenkiintoisemman kuuloiset hiukset
romaanin sankarittarelle.

Pikkuneiti HuHuun hiukset ovat saparoilla,
mutta ne eivät ole mitkään söpöt
vaaleanpunaiset rusettisaparot
kuten naapurin tytöillä.
Pikkuneiti HuHuun saparot
sojottavat suoraan taaksepäin
ja ne on sidottu erivärisillä langanpätkillä.
Pikkuneiti käyttää liian suurta
polviin ulottuvaa raidallista paitaa sekä
kadulta löytämäänsä punaista anarchy-pinssiä.
Hän ei tosin tiedä, mitä se sana tarkoittaa.

Pikkuneiti HuHuu rakastaa hattaraa ja jäätelöä.
Hän haluaisi myös laskea mäkeä kuin Pikku Myy.
Valitettavasti Isä ja Äiti HuHuu eivät omista
hopeista tarjotinta.

Vesilätäköt kiehtovat Pikkuneiti HuHuuta.
Ne vetävät häntä sietämättömällä tavalla puoleensa.
Hän voi tuijotella lätäköistä heijastuvaa maisemaa tovin
ennenkuin hajottaa maiseman hyppäämällä siihen.
Syysaamuiset lätäköt ovat kaikista
mieltä kutkuttavimpia.
Ne ratisevat ja ritisevät,
kun pinnalle kertynyttä jääkerrosta
kokeilee saappaan kärjellä.
Lopulta hän ritistelee
koko lätäkön jääkuoren rikki
ja virnistelee kaikille ohikulkijoille.

Pikkuneiti HuHuu pitää syksystä,
koska se on aina uuden aikaa.
Muut ihmiset pitävät syksyä lopun aikana,
mutta Pikkuneiti HuHuun mielestä
muilla on väärä käsitys asiasta.
Hän pitää värikkäistä lehdistä,
jotka itsepäisesti tarrautuvat
märkien saappaiden pintaan.
Hän rakastaa omenia,
mutta inhoaa niitä,
joita Koira HuHuu on jo
kerinnyt haukata.